Ensi-ilta 18.1.2012

Lempeä esitys siitä, kuinka ruumis pestään ja mitä surulla tehdään.

Kuolema pyritään yhteiskunnassamme pyyhkimään näkyvistä, siirtämään yksityisistä tiloista laitoksiin ja asiantuntijoiden käsiin. Mitä tapahtuu kun pysähdymme vaikeimpaan hetkeen? Ruumis on kuollut muttei vielä haudattu, olemme luopuneet muttemme vielä unohtaneet. Uimme välitilassa, jossa pesijät, itkijät ja kyläyhteisöt ovat operoineet saattaen vainajia, mutta joka meiltä on suljettu ja salattu. Onko tuossa hetkessä avoin portti kahden maailman välissä?
Esitys antaa katsojalle tilaisuuden pysähtyä kuoleman ajatuksen läheisyyteen ja kokea osallisuutta rituaaliin, joka purkaa kuolemaan liittyviä tabuja ja pelkoa. Onko kuoleman läheisyydessä tilaa keveydelle, entä naurulle?
Riitit auttavat käsittelemään käsittämätöntä. Onko kuollut poissa vai enemmän tässä, läsnä kaikkialla? Esitys käsittelee läheisen kuolemaan liittyviä tunteita rituaalien ja symbolisten eleiden myötä.
Rituaaleihin, liikkeeseen ja ääneen perustuvana esitys ei ole sidottu kieleen. Esityksen äänimaailma koostuu mm. äänellä itkemisestä ja Suomen kansan vanhoista runoista. Kellot, jouhikko ja huilu johdattavat maailmaan, jossa tuntematon on aina vain yhden hengenvedon päässä.

Kuoleman lähestyessä Buddha sanoi:
Kaikista jalanjäljistä
elefantin jälki on suurin kaikista tarkkaavaisuusharjoituksista
kuoleman ajattelu on paras.

Esityksen kesto: n. 1 h

Näyttelijä, muusikko Marja Skaffari
Visualisointi Saija Nojonen
Koreografia Outi Yli-Viikari

FAUST - rakkaushupailu kahdelle näyttelijälle

Olipa kerran mies, joka halusi jotakin. Olipa kerran mies, jolle tarjottiin mahdollisuus saada mitä tahansa. Mitä hän valitsi? Hän valitsi viattoman neitsyen. Kuinka inhimillistä! Marlowe kähvelsi kansankirjan legendan; Goethe varasti nukketeatterin hahmot; Hanno Eskola sämpläsi heidän tekstejään ja muovasi FAUSTista poukkoilevan parisuhdenäytelmän.

FAUSTin ohjaaja on Suomessa ja maailmalla tunnettu fyysisen teatterin maestra Ana Vazquez de Castro, joka yhdistää FAUSTiin commedia de´ll Artea, miimiä ja klovneriaa vaudevilletyyliin.

Näyttelijät Piia Soikkeli ja Antti Mankonen ovat työskennelleet Vazquez de Castron kanssa vuodesta 2008.

"Onko parisuhteesi vaikea? Ei hätää, FAUSTille se on yhtä HELVETTIÄ!"

Käsikirjoitus Hanno Eskola
Ohjaus Ana Vazquez de Castro
Näyttelijät Piia Soikkeli, Antti Mankonen
Valosuunnittelu Nadja Räikkä
Lavastus Tuomo Dahlman
Puvustus Tiina Helin

Kuningatarleikit
on esitys naisista, jotka joutuvat tavalla tai toisella luopumaan naiseudestaan. Naisten nousussa politiikan keskeisille paikoille on mielenkiintoisia piirteitä. Uskottavuus tuntuu olevan aivan erilaisessa testissä kuin miehillä. Katsommeko naista eri tavalla, jos tämä epäonnistuu tehtävässään? Tuomitsemmeko naisen samasta rikkeestä eri tavalla kuin miehen? Onko naisessa mitään koomista? Kun miespoliitikko tunaroi, sille naureskellaan. Nainen on tuomiollaankin enemmän läsnä seksuaalisena olentona. Siksi tuntuu, että umpikujassaan tuskailevan naisen koomisuutta tai naurettavuutta värittää halveksunta. Onko naisen tuomitseminen seksuaalisesti värittynyttä?

Esityksen pohjalla ja innoituksena ovat Maria Stuartin ja Elisabeth I:n elämät. Kaksi kuningatarta kilpailivat vallasta tapaamatta kertaakaan toisiaan, ollen jatkuvassa yhteydessä kirjeitse. Lopulta toinen mestautti toisen. Elisabeth ymmärsi varhaisessa vaiheessa, että kyetäkseen hallitsijaksi, hänen oli piilotettava sukupuolisuutensa. Elämäkertakirjailija Stefan Zweigin mukaan Maria Stuart ei koskaan kyennyt luopumaan naisellisuudestaan ja halustaan löytää elämänkumppani, mikä tuhosi hänet. Toinen luopui naiseudestaan, toinen piti siitä kiinni. Maria Stuartin kujanjuoksu toimii myös esityksen kerronnallisena kehyksenä.

Näytelmän päähenkilöt ovat tämän päivän suomalaisia naisia. Kaikki ovat omalla tavallaan ajojahdin kohteena ja ongelmissa sukupuolisuutensa kanssa. Henkilöiden innoituksena ovat Anneli Jäätteenmäen Irak-gate, tapaus Marja Tiura , Anneli Auerin murhasyyte sekä Marjo Matikainen-Kahlströmin ympärillä pyörinyt doping-kohu. Eli naiset, jotka ovat juuri jäämäisillään kiinni jostakin. Esitys sekoittaa historiaa, fiktiota ja sukupuolirooleja.

Ohjaus ja käsikirjoitus: Antti Mikkola
Näyttelijät: Karoliina Kudjoi, Antti Mankonen, Tanjalotta Räikkä
Valosuunnittelu: Tiiti Hynninen

Yleisön pyynnöstä!
Tanjalotta Räikän 30 -vuotistaiteilijajuhlaesitys

MYYRÄNTYÖTÄ JA MIELENOSOITUKSIA

Ensi-ilta 2.8.2011

"Elävistä olennoista vain ihminen herättää jatkuvasti inhoa."
"Voi kunpa olisin kivi."
"Elämä on ihme, jonka katkeruus tuhoaa."
- E. M. Cioran

Näyttelijä Tanjalotta Räikkä juhlii 30-vuotista taiteilijauraansa sooloesityksellä Myyräntyötä ja mielenosoituksia Se on äärettömän vakavamielinen mutta koominen, surumielisen kaihoisa ja rakkaudentäyteinen huudahdus mielen perään mielettömässä maailmassa. Se on järjen hiljaisuus hulluuden kohinassa. Se on kuin äkillinen, syvältä nouseva, puhdistava itkukohtaus keskellä ihmisen piinallisuuksien ja loputtoman itsetärkeilyn valloittamaa maailmaa.

Esityksen keskiössä on myös kysymys näyttelijyydestä. Mikä on näyttelijän merkitys, suunta ja mieli? Tanjalotta Räikällä on kolmenkymmenen taiteilijavuoden painolasti mistä ammentaa.

Tanjalotta Räikän sooloesitys on osa ohjaaja Tommi Silvennoisen eettisyys-trilogiaa. Kaksi ensimmäistä osaa saivat ensi-iltansa Teatteri Telakalla syksyllä 2011 ja viimeinen, "kokoava" osa valmistuu Telakalle vuoden 2012 syksyllä. Koko sarja kietoutuu käsitekolmikko corpus-sensus-mundus - ympärille. Näistä Myyräntyötä ja mielenosoituksia ammentaa latinan sanasta sensus: aisti, järki, mielipide, merkitys, suunta, tunne, mieli, ymmärrys.

Esityksen kesto: n. 1 h 20 min ei väliaikaa.

Työryhmä: Tanjalotta Räikkä, Tommi Silvennoinen, Nadja Räikkä

Kantaesitys 1.10. 2011
GROTESKI FARSSI KUOLEMANPELOSTA.

Muutaman kymmenen vuoden kuluttua Suomessa asuu kansa, josta ei ole enää oikein mihinkään. Kaikki on laimeampaa, tylsempää, ennalta-arvattavampaa ja hiljaisempaa kuin meidän monivärisenä aikanamme. Kellään ei ole eriäviä mielipiteitä, kukaan ei rakasta ketään, kaikki ovat surkuhupaisia pikku-ukkoja ja pikku-akkoja, joiden jutut eivät kiinnosta oikein ketään. Kuitenkin on eittämättä niin, että kaikki pelkäävät sitä Vanhaa Vihtahousua, Viikatehäiskää, Kalpeinta Kauppamiestä, valkonaamaista miestä mustassa kaavussaan. Ja ehkä siksi tuntevat olonsa kovin ahdistuneiksi.

"Muoviukkeli eli veteraani Johanneksen ilmestys on intensiivinen, voimakkaita tunteita ja ajatuksia herättävä esitys. Se on huikean hienoa teatteria."(Matti Saarela, Etelä-Saimaa)

Muoviukkeli eli veteraani Johanneksen ilmestyksen tuominen Tampereelle on osa esitysvaihtohanketta, jossa Teatteri Telakka ja Teatteri Vanha Juko vaihtavat ohjelmistojaan. Muoviukkeli eli veteraani Johanneksen ilmestys -esityksen kantaesitys Lahdessa Teatteri Vanhassa Jukossa keväällä lokakuussa 2011.

Lauri Maijala on sukupolvensa seuratuimpia ohjaajia. Hänen teatterikielessään yhdistyvät usein roisi huumori, yhteiskunnallisuus, kokeileva teatterillinen muotokieli, äly ja tunne. Maijala on antanut aiheita ajatteluun mm. sellaisilla ohjauksillaan kuin Mannerheim eli lapsistasi ei mitään, Juoppohullun päiväkirja, Mahagonnyn nousu ja tuho -ooppera, Ei lintu eikä kala, Kunnalliskertomus eli myyrän painajainen, Kenttä jne. Muoviukkeli on Maijalan taiteellinen opinnäytetyö Teatterikorkeakouluun.

Ohjaus ja käsikirjoitus: Lauri Maijala (TeaK)
Lavastus ja visualisointi: Janne Vasama (AaltoYliopisto.TaiK)
Rooleissa: Kirsi Asikainen, Minja Koski, Hannu Salminen, Jussi Sorjanen ja Mikko Virtanen (TeaK)
Esityksen kesto n. 1h 45 min.